Saamme usein kysymyksiä kenttämme luonteesta ja ulkonäöstä. Miksi kentällämme ei ole puita tai vesiesteitä, miksi kenttämme ei ole välttämättä yhtä vihreä kuin muualla lähiseudulla. Kaikki tämä kuuluu Tapiola Golfin links-luonteeseen.
Ajattelimme avata aihetta yhteistyössä jäsenemme Olli Hietalahden kanssa, joka on aihepiirin konkari. Kävimme Ollin kanssa pelaamassa kierroksen, sillä halusimme tietää, mitä hän ajattelee kotikentästään links-golfista puhuttaessa. Links Lovers -matkakonseptin isä on kokenut pelaaja, joka käy säännöllisesti Skotlannissa ja Irlannissa pelaamassa vanhimpia ja arvostetuimpia linksejä, mutta etsimässä myös muutamien kymmenien puntien arvoisia piilotettuja helmiä. Lue alta, mitä links-golf on Ollin mielestä ja miten Tapiola Golf muistuttaa häntä Skotlannin reissuilla pelaamistaan kentistä.
“Links vai ei? Kas siinäpä kysymys, josta on mukava taittaa peistä. Maailmassa on noin 30 000 golf-kenttää. Näistä links-raamattu True Links kelpuuttaa armoitettuun, ehtojen linksien joukkoon 246 kenttää. Kirjan julkaisemisen jälkeen aitoja linksejä on rakennettu kourallinen, mutta joka tapauksessa kaikista kentistä näitä tarunhohtoisia areenoja on alle prosentti. Toiset hurahtavat linkseihin kuin hullu puuroon, toiset katsovat monttu auki, että mikä juttu? Itse olen menossa yhä syvemmälle kaninkoloon.”
“Links-kentät ovat hiekkapohjaisia merenrantakenttiä. Ne ovat lähtökohtaisesti puuttomia ja kulkevat usein dyynimaisessa maastossa. Kentillä ei yleensä ole muita vesiesteitä kuin se yksi iso ja toisinaan siihen laskeva kiemurteleva puro. Kentillä tuulee usein ja muutenkin luonto on vahvasti läsnä. Monet linksit ovat vanhoja ja perustettu vuosien 1880–1900 välisen golfbuumin aikana. Sopivaa links-maata on itse asiassa jäljellä niin vähän, että uusia linksejä tipahtelee iloksemme vain harvakseltaan. Irlannissa sijaitsevan Rosapennan hieno St Patrick’s on yksi näistä tulokkaista. Kuuluisimmat linksit, kuten St. Andrews, Carnoustie, Royal Troon, Turnberry ja Muirfield ovat suurelle yleisölle tv:stä tuttuja The Open -areenoja, mutta hieman vaivaa näkevä matkaaja voi löytää tuntemattomia helmiä, kuten Shiskine tai Dunaverty. Upeita kenttiä molemmat. Suurin links-keskittymä löytyy perinteisesti Brittein saarilta, mutta linkseille sopivaa maastoa löytyy lähempääkin. Hieman kadehdittavasti Etelä-Ruotsin Ljunghuset ja Falsterbo ovat aitojen linksien listalla ja myös käymisen arvoisia paikkoja.”
“Silloin tällöin kuulee kysyttävän, onko Tapiola Golf links? Ei se ehkä aito links-kenttä ole, mutta kentässä on ilahduttavan paljon linksmäisiä elementtejä. Väylät ovat hiekkapohjaisia ja niiden pinta on napakka, mikä on links-kentälle olennaista. Kova pinta on miellyttävä pelata. Väylien ruoho kasvaa tiiviinä, eikä rehevänä ruohomättäänä. Pelin haastavuus ja hauskuus niin Tapiolassa kuin aidoilla linkseilläkin syntyy kentän vahvoista muodoista ja väylien reitityksestä, eikä puiden tai vesiesteiden väistelemisestä. Tapiola Golfin napakka alusta tarjoaa mahdollisuuden luovaan peliin, jossa palloa voi rullata ja pomputtaa, eikä vain pudottaa korkealta griinille, kuten useimmilla puisto- tai metsäkentillä. Kun suljet mielestäsi kentän takana nousevan Luja Betonin tolpan, keskität katseesi ilta-auringon hyväilemiin kumpuileviin muotoihin ja tunnet navakan tuulen poskillasi, voit hetken kuvitella olevasi Skotlannin rannikolla. Tapiola Golf kyllä ehdottomasti linksahtaa ja suosittelen kokeilemaan kenttää, sillä se on aina hauska pelata.”
“Lue verkkosivuiltani linkslovers.fi lisää links-golfista, mm. Golflehden päätoimittajan Jere Jaakkolan ansiokas kirjoitus.”
Tutustu Ollin Links Lovers -golfmatkoihin osoitteessa linkslovers.fi. Matkoja järjestetään syksystä alkaen yhteistyössä Suomen suurimman golfmatkatoimiston OnGolfin kanssa.
